Verotus radikaalin uudistuksen tarpeessa

Suomen valtiontalous on ollut alijäämäinen vuodesta 2009 saakka ja samana aikana valtio on velkaantunut merkittävästi – tosin aivan viime vuosina velkaa on saatu lyhennettyä. Tilannetta on paikattu taloutta kuristavin leikkauksin ja veronkorotuksin, mikä näkemykseni mukaan pahentaa ongelmaa entisestään. Lisäksi useiden veronkiristysten osalta valtion verokertymä on jäänyt budjetoidusta, esimerkkejä tästä tarjoavat muiden muassa autovero ja alkoholivero. Koska nykyinen lääke ei vaikuta parantavan, vaan pikemminkin pahentavan tilannetta, olisikin syytä tutkia vaihtoehtoja.

 

Uudessa-Seelannissa painittiin tämän päivän Suomea vastaavien ongelmien parissa 80-luvulla. 50-luvulla maailman vahvimpiin talouksiin kuuluneen Uuden-Seelannin talous oli romahtanut ja kansalaisten keskimääräinen tulotaso oli pudonnut Turkin tasolle. Asiaa tutkittaessa maassa tunnistettiin kolme ongelmaa: liikaa veroja, liikaa julkista kulutusta ja liikaa julkishallintoa – aivan kuten nyt Suomessa. Olisi siis vähennettävä veroja ja kulutusta sekä karsittava hallintoa.

 

Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi rahan budjetointi virastoille lopetettiin. Virastojen kanssa tehtiin sen sijaan ostosopimuksia, jossa määriteltiin, mitä rahan vastineeksi saataisiin. Virastojen johtajat valittiin kansainvälisen haun perusteella ja heidät palkattiin määräaikaisiin sopimuksiin, joissa ainoa irtisanomisperuste oli kyvyttömyys suoriutua tehtävistään.

Prosessin aikana virastoilta selvitettiin, mitä niiden pitäisi tehdä sekä mitä ne tosiasiassa tekivät. Jos ne tekivät jotain, joka ei niiden velvollisuuksiin kuulunut, se lopetettiin. Lisäksi selvitettiin, kuka niiden toiminnan maksoi. Monesti veronmaksajien varoilla tuettiin asioita, jotka eivät hyödyttäneet veronmaksajia ja toisaalta joidenkin palvelujen kustannukset eivät olleet kyseisen palvelujen käyttäjien maksettavia, mikä kannusti palveluiden liialliseen käyttöön.

Näin toimimalla Uusi-Seelanti sai tehostettua virastojensa toimintaa ja karsittua niiden turhia osia. Esimerkiksi liikenneministeriön koko pieneni 5600 työntekijästä 53:een ja julkisten töiden ministeriön 28000 työntekijästä jäljelle jäi ainoastaan ministeri. Työntekijöiden määrällä mitattuna julkisen sektorin koko pieneni 66 %, julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta laski 44 prosentista 27 prosenttiin ja talous kääntyi ylijäämäiseksi. Osa ylijäämästä käytettiin velkojen maksuun ja osa verohelpotuksiin.

 

Verotusta tarkasteltaessa havaittiin, että Uuden-Seelannin erittäin monimutkainen verojärjestelmä häiritsi sekä yritysten että kansalaisten toimintaa – aivan kuten nyt Suomessa. Järjestelmällä paitsi kerättiin veroja, tuotettiin myös sosiaalipalveluita ja vaikutettiin ihmisten käytökseen. Kahta jälkimmäistä ei pidetty verojärjestelmän ydintoimintana, joten niistä luovuttiin ja verojen keräämiseen käytettiin vain kahta tapaa: tulojen ja kulutuksen verotusta. Tulovero puolitettiin ja kulutukselle asetettiin 10 prosentin vero. Tämä arvioitiin nollasummapeliksi, mutta yllättäen verokertymä kasvoikin 20 prosenttia. Tämä johtui siitä, että ihmiset kokivat verotuksen oikeudenmukaiseksi ja perustelluksi ja noudattivat sitä vapaaehtoisesti.

 

Uudessa-Seelannissa myös huomattiin jo 80-luvulla, että virkamiesten tapana oli rajoittaa ihmisten vapauksia perusteetta ja ilman sen kummempaa vastuuta – aivan kuten nyt Suomessa. Lisäksi olemassa olevien säädösten poistaminen on vaikeaa, jos ei mahdotonta. Uudessa-Seelannissa otettiin käyttöön radikaalit keinot ja koko lainsäädäntö kirjoitettiin uudelleen. Lainlaatijoille annettiin lähtökohdaksi olettaa, että edeltäviä lakeja ei olisi olemassa ja heidän tulisi kehittää ympäristö, jossa talous voisi mahdollisimman hyvin. Näin saatiin poistettua valtaosa tarpeettomasta sääntelystä.

 

Näitä samoja lääkkeitä voitaisiin soveltaa myös Suomessa. Täällä tarpeen on ratkaisevien rakenteellisten muutosten tekeminen, ei verotuksen monimutkaistaminen yksittäisiä pisteveroja lisäämällä. Jos niin haluttaisiin tehdä, riittäisi verotuksen hoitamiseen tulovero, arvonlisävero ja valmistevero.

Uskon vakaasti, että verotuksen alentaminen ja yksinkertaistaminen toisi sekä nykyistä suuremman verokertymän valtiolle että tukisi taloutta nostamalla sekä yritysten että yksityishenkilöiden luottamusta talouteen ja omaan tulevaisuuteensa – aivan kuten Uuden-Seelannin esimerkki osoittaa.

Jos pidit lukemastasi, ilmoita kannatuksestasi täällä.

 

(Tämän artikkelin Uutta-Seelantia koskevana lähteenä on käytetty Maurice P. McTiguen luentoa vuodelta 2004)

 

Merkitty: , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*