Tuloperusteisuudesta aikaperusteisuuteen

Työn tekemisen tulee kannattaa aina.
Kuva: Pixabay.

Yksi suurimmista Suomen kansantaloutta rasittavista tekijöistä on tukien saajien suuri määrä. Määrän pienentämistä puolestaan vaikeuttavat tukien muodostamat kannustinloukut. Monesti esimerkiksi osa-aikatyön vastaanottaminen ei kannata raskaan byrokratian ja/tai pienen korvauksen vuoksi.

Koska töiden tekemisen tulee kannattaa aina, on kannustinloukkuja saatava purettua. Koska työttömyyskorvauksen sovittelu tulojen mukaan aiheuttaa helposti tilanteita, joissa osa-aikaista tai satunnaista työtä ei yksinkertaisesti kannata ottaa vastaan, tulee järjestelmää muuttaa. Mielestäni kannattaisikin harkita työttömyyskorvauksen sovittelua tulojen sijaan töissä todellisuudessa käytettyyn aikaan perustuen.

Toisin sanoen, jos työtön ottaa vastaan satunnaisen, viiden tunnin työkeikan, hänen työttömyyskorvaustaan soviteltaisiin palkasta riippumatta viiden tunnin osalta. Jos vastaavasti tekee osa-aikatyötä esimerkiksi 20 tuntia viikossa, saisi pitää palkan lisäksi 20 tuntia vastaavan työttömyyskorvauksen, jos säännölliseksi työajaksi katsotaan 40 tuntia viikossa.

Käytännössä järjestelmä asian hoitamiseen on jo olemassa. Vaikka tulorekisterin ilmoitusaikaa tuleekin pidentää ainakin pienyritysten kohdalta, tarjoaa se silti riittävän ajantasoista tietoa ja seurantaa useiden toimijoiden käyttöön.

Tuloperusteisuuden tukien arvioinnissa haluaisin poistaa myös opiskelijoilta. Kelan sivulta poimitun esimerkin mukaan Turussa yksin asuva korkeakouluopiskelija voi saada tukea 567 euroa (opintoraha 250 € + asumislisä 317 €). On helppoa todeta, että tuella ei tarvitse vuokranmaksun lisäksi paljon muuta tehdä.

Vuositulorajan mukaan laskien opiskelija saa ansaita jokaista tukikuukautta kohden korkeintaan 667 euroa ja tuettomina kuukausina raja on 1990 euroa. Ymmärrän kyllä tavoitteen kannustaa ripeään valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen, mutta tällä hetkellä opiskelijat pakotetaan tulorajoin köyhyyteen.

Haluaisinkin, että tulojen sijaan opiskelijan opintoraha-oikeutta arvioitaisiin töihin käytetyn ajan suhteen. Omaan kokemukseen pohjaten 20 viikkotunnin työskentely onnistuu tenttiviikkojen ulkopuolella mainiosti – esimerkiksi viikonloppuisin. Jos tukikuukausina saisi työskennellä esimerkiksi 20 tuntia viikossa palkasta riippumatta, olisi järjestelmä reilumpi myös opiskelijoita kohtaan. Samalla yhä useampi opiskelija saisi kartutettua kullanarvoista työkokemusta.

On totta, että tämän kaltainen tukijärjestelmä varmasti houkuttelisi vapaamatkustajia, mutta tuskin ainakaan nykyistä käytäntöä enempää. Ehkä kannuste osa-aikaiseen työskentelyyn kuvaakin yhteiskunnan yleistä kehittymistä. Kovin pitkälle historiaan ei tarvitse katsoa, kun tavallinen kansa oli käytännössä maaorjia. Teknologian ja yhteiskunnan kehittyminen on pienentänyt jatkuvasti vaadittavaa työpanosta.

Ehkäpä pehmeä siirtymä osa-aikaiseen työskentelyyn onki seuraava askel, pohtii Liberaalinpuolueen sitoutumaton eduskuntavaaliehdokas, jota voi äänestää Uudellamaalla numerolla 242.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*