Pienyrittäjälle siimaa

Pienyrittäjyys ei välttämättä ole ruusuilla tanssimista. Töitä saa varmasti tehdä kyllikseen, mutta korvaus ei aina ole verrattavissa työn määrään. Kuva: Pexels.

Toimiva yrityssektori on yhteiskunnan perusta ja hyvinvoinnin kasvu lähtee viime kädessä yrityksistä. Tämän vuoksi niiden toimintaa ei tulisi häiritä enempää kuin on tarpeen. Kun tarkastellaan suomalaisten yritysten määräsuhteita, on helppo havaita, että yksinyrittäjiä kannattaa rohkaista työllistämään, ja mikroyrityksiä kasvamaan.

Suomessa on pieniä yrityksiä varsin paljon. Yksinyrittäjiä on 218000, näiden lisäksi työllistäviä, alle 10 hengen mikroyrityksiä löytyy 127000 ja edellisten lisäksi alle 50 henkeä työllistäviä yrityksiä on 16000. Keskisuuria yrityksiä Suomesta löytyy 3000 ja suuria, yli 250 henkeä työllistäviä yrityksiä vähän yli 600.

Yksinyrittäjistä moni on niin sanottu ”pakkoyrittäjä”, joka työllistää itsensä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. 15 % suomen pienituloisimmista on yrittäjiä, joista 20000 sinnittelee alle 1000 euron kuukausituloilla. Pakkoyrittäjyyden konsepti on helppo todeta suhdanteisiin peilaamalla. Yksinyrittäjien määrä tapaa kasvamaan laskusuhdanteen aikana ja laskemaan hyvinä aikoina. Itsekin olen ollut tässä tilanteessa, eikä ollut herkkua. Toiminnan kasvattaminen olisi vaatinut investointeja, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Yritystoiminnan lopettaminen ei ollut vaikea päätös, kun tarjolle tuli hyvä työpaikka.

Askel yksinyrittäjästä työllistäväksi yrittäjäksi on myös todella vaikea, ja sen helpottamisen tulisi olla prioriteettilistalla erittäin korkealla. Sipilän hallituksen tavoitteena oli 110000 uutta työpaikkaa. Pohdinta on tietysti teoreettinen, mutta jos puolet yksinyrittäjistä työllistäisi itsensä lisäksi yhden henkilön, olisi tavoite täytetty.

Ensimmäisen työntekijän rekrytointi on kriittisen tärkeää, sillä rekrytoinnin epäonnistuessa koko toiminta voi olla vaarassa. Tiedossani on useampikin tapaus, jossa työntekijä on suoriutunut koeajastaan hyvin, mutta sen jälkeen toiminta on muuttunut ratkaisevasti. On totta, että Suomessa irtisanominen on periaatteessa helppoa, mutta oikein hankalaksi heittäytyvä työntekijä voi vaikeuttaa prosessia yrityksen kannalta kestämättömällä tavalla.  

Koska olosuhteet poikkeavat toisistaan, tulisi työsuhteisiin liittyvistä asioista voida aina sopia paikallisesti. Lisäksi vähintään aivan pienimpien työnantajayritysten irtisanomismahdollisuuksia tulisi sujuvoittaa merkittävästi. Tämä olisi sillä työmarkkinoiden joustavuus vähentäisi julkisen sektorin kuormitusta, madaltaisi rekrytointikynnystä ja tarjoaisi työntekijöille lisää vaihtoehtoja.

Pienten yritysten kohtaamaa byrokratiaa tulisi vähentää, jotta yrittäjän ei tarvitsisi käyttää yhtään enempää aikaa paperien pyörittämiseen kuin on ehdottoman välttämätöntä. Esimerkiksi vuoden alussa lanseeratun tulorekisterin tavoite – keskitetty, mahdollisimman ajantasainen tietokanta monien toimijoiden käyttöön – on mainio. Toteutus vain ontuu, sillä asiaa suunniteltaessa ei kuunneltu pienyrittäjiä riittävästi. Velvollisuus ilmoittaa jokainen maksu erikseen, ei ole ongelma suuremmille yrityksille – heillähän on palkattuna asiaan  omistautuneita henkilöitä – mutta pienimpien yritysten osalta se vie tuottavaan työhön käytettävissä olevaa aikaa. Lisäksi automatisoitu järjestelmä poistaa käsittelystä inhimillisen tekijän, ja erehdyksestä tulee välitön sanktio. Järjestelmää tulisikin muuttaa siten, että maksukohtaisuudesta siirryttäisiin kuukausikohtaisiin ilmoituksiin ainakin pienimpien yritysten kohdalla.

Pienyritysten verotuksen keventämiseksi ja niiden kokeman byrokratian vähentämiseksi yritysten ALV-velvollisuuden alarajaa on nostettava merkittävästi. Nykyinen alaraja on aivan liian pieni, jos liikevaihto on alle 10000 euroa, ei kyseessä ole yritystoiminta, vaan harrastus. Rajaa voisikin nostaa esimerkiksi 50000 euron tasolle – tai jopa korkeammalle. Järkevä raja kannustaisi yrittäjyyteen ja tukisi pienimpien yritysten toimintaa.

Lisäksi yritystukijärjestelmää tulisi arvioida täysin uudelleen. Laskentatavasta riippuen yritystukiin käytettiin vuonna 2018 8-9 miljardia euroa. Yritystukien on katsottu olevan tehottomia, vääristävän kilpailua ja estävän uusien yritysten pääsyä markkinoille – siis toimivan täysin tavoitteidensa vastaisesti.

On erikoista, että esimerkiksi hyvin kannattaville suuryrityksille jaetaan yritystukia. Tukia tulisi myötää ainoastaan merkittäviin tuotteiden, prosessien ja osaamisen kehitysprojekteihin tarveharkinnan perusteella sekä lainamuotoisina PK-yritysten merkittäviin investointeihin. Tehottomia tukia tulisikin leikata ja piristää taloutta vastaavilla veronkevennyksillä.

Olen eduskuntavaaleissa Liberaalipuolueen sitoutumaton ehdokas Uudellamaalla. Minua voi äänestää numerolla on 242.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*