”Mitä sä Suuronen luulet prätkistä tietäväsi?”

Kaikennäköisissä paikoissa sitä onkin tullut ajettua. Tässä Cavour 550 -lentotukialuksen kannella.

Koska olen saanut muutamia kommentteja, joissa on epäilty sitoutumistani moottoripyöriin tai kompetenssiani niihin liittyvissä asioissa, kirjoitin lyhyesti oman moottoripyöräelämänkertani. Tätä ei ole tarkoitettu henkselinpaukutukseksi, vaan osoittamaan, kuinka sisällä moottoripyöräilyssä olen. Väitänkin, että moottoripyöräilyyn liittyvien asioiden suhteen minua pätevämpää ehdokasta saa hakea.

Vaikka laiska tekemisiään luettelee, ajattelin avata hieman omaa taustaani moottoripyöräilyn suhteen, koska asiaan liittyen on tullut muutamia epäileviä kommentteja. Rohkenen väittää omaavani sen tason asiantuntemusta ja kokemusta moottoripyöräilystä kaikissa muodoissaan, että sitä ei tarvitse hävetä kenenkään edessä.

Ensikosketuksen prätkiin sain 5-vuotiaana Yamaha PW50:n puikoissa Monninkylän Vahijärven motocross-radalla. Sittemmin olen ajanut kilpaa motocrossia ja road racingia sekä kokeiluluontoisesti sivuvaunu- road racingia sekä kuljettajana että matkustajana. Lisäksi olen joko harrastanut tai kokeillut jäärataa, enduroa, trialia, minisupermotoa, kiihdytysajoa ja nopeusajoa. Viimeiseen liittyen henkilökohtainen huippunopeuteni on 338 km/h.

Suomalaisten motoristien hyödyksi olen toiminut ensinnäkin ajokoulutusten muodossa. Kävin Liikenneturvan ennakoivan ajon kouluttajakurssin toistakymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen olen ollut kouluttajana kymmenissä koulutustapahtumissa. Suomalaisia motoristeja, joiden koulutukseen olen osallistunut, on siis sadoissa laskettava määrä. Uskon heistä jokaisen olleen koulutuksen jälkeen kuljettajana sekä taitavampi että turvallisempi. Lisäksi muutama alun perin kouluttamistani kuljettajista on myöhemmin käynyt Liikenneturvan kouluttajakurssin ja edustaa nyt uudempaa kouluttajasukupolvea.

Motoristien eduksi toimin myös muutaman vuoden ajan Muunneltujen moottoripyörien yhdistyksen, MMAF ry:n hallituksessa. Tein tuolloin työtä kovasti pinnalla olleen moottoripyörien melumittausasian suhteen mm. Trafin ja silloisen liikkuvan poliisin kanssa. Kuitenkin minua ehkä eniten työllistänyt (ja suomalaista motoristia eniten hyödyttänyt) asia oli Trafin niin sanotun ”Kopterilain” tulkintaohje, jonka käsittelyssä oli edellisten lisäksi mukana myös liikenne- ja viestintäministeriö.

Edunvalvojan urallani otin askeleen eteenpäin, kun minut valittiin MMAF:n ehdokkaana Suomen Motoristit ry:n puheenjohtajaksi. SMOTO:n hattu päässä kävin liikenne- ja viestintäministeriön lisäksi eduskunnassa keskustelemassa moottoripyöräilyyn liittyvistä asioista. Valitettavasti jouduin jättämään SMOTO:n puheenjohtajuuden toisen kauden alussa henkilökohtaisista syistä. Silti on ollut hienoa nähdä, että monet asioista, joita pyrimme omana aikanani edistämään, on saatu maaliin myöhemmin. Lisäksi on sanottava, että nyky-SMOTO on tehnyt hienoa työtä. Päättäjät kuulevat harrastajia entistä useammin ja ovet vaikuttavat nykyään aukeavan aiempaa helpommin.

Myös työurani on liittynyt vahvasti moottoripyöräilyyn. Kauppakorkeakoulusta lähdin työskentelemään täyspäiväisesti Storm Motorille, jolle vedin Oulun nyt jo suljetun sekä Pirkkalan myymälöiden perustamisprojektit. Stormilla lopetettuani jälkeen pyöritin moottoripyörien pikahuoltoon ja talvisäilytyksiin keskittyvää omaa yritystäni.

Alaa olen nähnyt myös toisesta näkökulmasta, sillä toimin Bike-lehden toimituspäällikkönä vuosina 2011-2016 vastaten Suomen julkaisusta. Biken jälkeen jatkoin lehtihommia MP Maailman freelancer-toimittajana. Hiljattaisen liiketoimintakaupan myötä olen tavallaan palannut kotiin ja Bike-lehden listoille. Toimittajan töiden lisäksi olin osakkaana Pärnussa toimivassa Moto Ranch -safariyrityksessä.

Kilpailutoimintaan olen viime vuosina osallistunut pääasiassa tiedottajan roolissa. Olen laatinut tiedotteita road racing -kilpatiimeille ja -kuljettajille sekä SM-, IRRC-, BSB- ja WSBK-sarjoihin että Mansaaren TT:n ja Macaon GP:n kaltaisiin yksittäisiin kilpailuihin liittyen. Imatranajon tiedotuksessa olen toiminut kuluvan vuoden lisäksi vuosina 2016 ja 2018.

Luonnollisesti duunien ja pitkään jatkuneen asiaan perehtymisen ansiosta minulla on ajokokemusta lukemattomista erilaisista moottoripyöristä. Joskus kirjasin kokeilemiani pyöriä ylös, ja lopettaessani olin eri malleissa neljännellä sadalla. Olen ajanut Venäjällä ja siitä länteen päin oikeastaan lähes kaikissa Euroopan maissa. Ajamistani radoista tunnetuimmat lienevät Nürburgring Nordschleife ja Mansaaren Snaefell Mountain Course. Uudessa-Seelannissa ajoin Invercargilliin, jossa vierailin tunnetun nopeusajajan Burt Munron haudalla. Olen osallistunut tunnettuun Cannonball Bike Run -ajotapahtumaan kolme kertaa ja minut on nimetty tapahtuman legendojen joukkoon. Tällä hetkellä rakennan uudelleen eräällä tällaisella reissulla pöllityn pyöräni korvaajaksi ostamaani Kawasaki ZX-7R:ää. Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen on myös Dusty Wobbls ry:n taannoin järjestämä soralla tapahtunut Iron Butt -ajotapahtuma. Tällä hetkellä suurin moottoripyöräilyhaaveeni olisi ostaa Intian Chennaista Royal Enfield ja ajaa se Suomeen.

Toivottavasti tämä lyhyt motoristielämänkertani auttaa alleviivaamaan sitä, että ajan varmasti moottoripyöräilijän asiaa. Minulle kaksipyöräiset eivät ole harrastus tai kulkuväline, ne ovat koko elämä. Toivoisin kuitenkin, että mahdollisimman moni perehtyisi ajatuksiini esimerkiksi yksityistämisestä, kaivoslaista, verotuksesta ja virkamieskunnan tehottomuudesta, nuorisotyöstä, yrityksistä, sosiaaliturvasta, ympäristöstä ja puoluetuesta.

Olen eduskuntavaaleissa Liberaalipuolueen sitoutumaton ehdokas Uudellamaalla. Minua voi äänestää numerolla on 242.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*