Miksi suhtaudun perustuloon epäilevästi?

Heti aluksi tahdon painottaa, että yhteiskunnan velvollisuuksiin kuuluu kehittyessään nostaa vähempiosaisia lähemmäs keskiarvoa. Tämä on lähtökohta, josta en ole valmis tinkimään. En kuitenkaan usko perustulon tuovan asiaan ratkaisua.

Viime vuosina on tuskin voinut välttyä perustulosta kuulemiselta. Perustulolla tarkoitetaan kaikille kansalaisille vastikkeetta annettavaa, perustoimeentuloon, eli juuri ja juuri elämiseen riittävää rahasummaa, jonka osoitettiin kuuluisassa, Intiassa tehdyssä tutkimuksessa parantavan yhteisön työllistymistä ja hyvinvointia sekä kannustavan yritystoimintaan, kun huoli jokapäiväisestä toimeentulosta poistui.

Myös Suomessa on järjestetty paljon mielenkiintoa maailmalla herättänyt perustulokokeilu, jossa perustuloa valitettavasti myönnettiin ainoastaan pitkäaikaistyöttömille. Tulokset eivät nekään ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia, sillä kokeiluun osallistuneiden työllistyminen on ollut vaatimatonta. Ehkä se juuri osoittaa tarpeen termin ”perustoimeentulo” uudelle määrittelylle. Suomessa ei juuri tarvitse kantaa huolta nälkään kuolemisesta, mutta tilanne esimerkiksi Intiassa saattaa olla toinen.

Me ihmiset olemme siitä erikoisia, että olemme harvoin tyytyväisiä ja pidämme asioita helposti itsestäänselvyyksinä. Me sopeudumme olosuhteisiin, ja kulloinkin vallitsevasta tilasta tulee nopeasti uusi minimistandardi. Haluamme aina lisää, enemmän ja parempaa. Osin tämän ansiosta olemme onnistuneet luomaan järjestäytyneen, turvallisen ja vakaan yhteiskunnan, jossa pohditaan esimerkiksi, kuinka tulonsiirrot heikompiosaisille olisi parasta hoitaa.

Jotta asiat olisivat vieläkin monimutkaisempia, ei vertailu pelkästään omaan nykytilanteeseen riitä, vaan teemme vertailua myös muiden (todelliseen tai kuviteltuun) tilanteeseen luodessamme tulevaisuuden odotuksia. Jos asiat näyttävä jollain olevan paremmin, pitää meidänkin yltää samaan, eivätkä odotuksia ainakaan laske somessa, mediassa ja mainoksissa luotavat mielikuvat. Koska odotukset tapaavat kasvaa todellisen minimistandardin paranemista enemmän, saattaisi perustulo olla jopa omiaan luomaan lisää tyytymättömyyttä.

Pieneksi en ennakoisi perustulon hintoja vääristävää vaikutustakaan. Mekanismi on tällä hetkellä nähtävissä esimerkiksi asumis- ja ateriatuen yhteydessä. Asumistuki on nostanut vuokrien hintoja siinä määrin, että yhä harvemmalla on enää varaa asua vuokralla ilman tukea. Tukea sai vuonna 2017 yli 380 000 kotitaloutta ja tukien yhteenlaskettu määrä on liki kolminkertaistunut kymmenen vuoden aikana, yhteensä vuonna 2017 maksettiin 1,2 miljardia euroa. Tämä on suora tulonsiirto veronmaksajilta vuokranantajille. Vastaavan mekanismin mukaisesti ateriatuen nostaminen nostaa automaattisesti lounasruoan hintaa, joten ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja järkeilläkseen, että sama toistuisi todennäköisesti myös perustulon kohdalla.

Kuinka sitten parantaa heikommin toimeentulevien asemaa? Ensinnäkin nykyinen tukiviidakko on liian monimutkainen ja sisältää liikaa byrokratiaa, ja siinä olisi paljon virtaviivaistamista – tässä suhteessa perustulo olisi epäilemättä toimiva, mutta muut siihen liittyvät ongelmat ovat tätä etua merkittävämpiä. Toisekseen missään tilanteessa ei saa käydä niin, että töihin lähtemisen tuoma taloudellinen hyöty on niin pieni tai asiaan liittyvä byrokratia niin suuri, että se ei maksa vaivaa, onhan vapaa-ajallakin arvonsa. Pitkä työttömyys on kuitenkin omiaan syrjäyttämään työelämästä, joten osa-aikatöihin kannustaakseni haluaisin nähdä järjestelmän, jossa tukia sopeutetaan tienatun rahamäärän sijaan töissä käytettyyn aikaan. Jos siis henkilö työskentelisi esimerkiksi 20 tuntia viikossa, saisi hän palkan lisäksi puolen viikon edestä tukia tienaamastaan summasta riippumatta.

Nykyisellään asiaan liittyy runsaasti monia osapuolia työllistävää byrokratiaa. Paperisodan pienentämiseksi ei luulisi olevan mahdotonta kehittää eri osapuolien (ts. työnantaja, työntekijä, TE-toimisto, Kela, TYP jne.) saatavilla olevaa järjestelmää, jonka kautta kaikki pääsevät käsiksi tarvitsemiinsa tietoihin.

Kannattaa myös huomioida se, että työmarkkinoiden joustavuuden kasvu on kaikkien osapuolien etu. Jos työllistäminen ja toisaalta tarvittaessa irtisanominen on helppoa, on kynnys työllistämiseen pienempi. Samalla myös työntekijöillä olisi parempi mahdollisuus työpaikan vaihtamiseen siinä tapauksessa, että työnantajan toiminta ei miellytä. Nykyisessä verkottuneessa maailmassa sana myös kiirii nopeasti, eikä huonolla työnantajalla välttämättä pian ole työvoimaa jonossa oven takana.

Toivoisin siis näkeväni entistä joustavammat työmarkkinat ja vastikkeettoman perustulon sijaan järjestelmän, joka aktivoi kannustamalla osa-aikatöihin. Töihin lähtemisen tulee aina olla kannattavampaa kuin kotiin jäämisen, ja kaikki työllistymistä estävät rakenteet tulee korvata tarkoituksenmukaisemmilla ja paremmin toimivilla.

Olen eduskuntavaaleissa Liberaalipuolueen sitoutumaton ehdokas Uudellamaalla. Äänestysnumeroni on 242.

Merkitty: , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*