Ammattitaidottomien ja vastuuttomien ministerien maa

Juha Sipilän hallitus. Kuva: Valtioneuvosto.

Käsittämätöntä kyllä, Suomessa ministeriksi voi päästä mitään kompetenssia johtamisesta tai oman ministeriönsä toimialasta.

Ylioppilaan arvio sähköverkon myynnistä ulkomaisille sijoittajille oli väärä. Bioanalyytikko leikkasi tieverkon parannukseen käytettävissä olevia varoja. Entinen Miss Suomi ajoi  internet-sensuuria. Opettajan tuulettelut miljardilainojen neuvottelun jälkeen toivat mieleen toivat mieleen Neville Chamberlainin paluun Münchenistä vuonna 1938. Vastaavia tarinoita on lukemattomia. On käsittämätöntä, kuinka ohuella kompetenssilla Suomessa pääsee päättämään asioista.

Otetaan nopea vertailu Kanadaan. Oikeusministeri David Lametti on oikeustieteiden maisteri ja filosofian tohtori, joka on työskennellyt Kanadan korkeimmassa oikeudessa sekä McGillin yliopiston luennoitsijana. Pienyritys- ja vienninedistämisministeri Mary Ng on työskennellyt pienestä pitäen perheen ravintolassa. Tiede- ja urheiluministeri Kirsty Duncan on maantieteen tohtori, joka on toiminut ilmastotieteen luennoitsijana ja tehnyt lisäksi merkittävää virustutkimusta. Valtiovarainministeri Bill Morneau on taloustieteen maisteri ja menestynyt liikemies. Kanadan hallitus on täynnä vastaavia esimerkkejä.

Samanlaista ammattitaitoa toivoisin näkeväni myös suomalaisten ministeriöiden johdossa. Tärkeintä on, että ministeriöiden johtoon saataisiin parhaat mahdolliset henkilöt. Olisikin syytä päästä eroon puhtaan poliittisista nimityksistä, joiden seurauksena ministereiksi asetetaan henkilöitä, joilla ei ole mitään kompetenssia ministeriönsä asioista. Yritysjohtajaa vastaavasti ministerin ei tarvitse olla ministeriönsä alan kiistaton asiantuntija, mutta voidakseen olla uskottava johtaja ja tehdä perusteltuja päätöksiä, tulee hänellä olla jokin käsitys sekä johtamisesta että johtamansa ministeriön alasta. Jos näin ei ole, vetelevät naruista ministerin sijaan virkamiehet.

Jos vaalivoittajapuolueista ei löydy ministereiksi päteviä henkilöitä, tulee ministereiksi palkata päteviä henkilöitä politiikan ulkopuolelta. Vastaavalla tavalla toimittiin Uudessa-Seelannissa 80-luvun rakennemuutoksen yhteydessä, kun ministeriöihin ja virastoihin palkattiin asiantuntijajohtajia määräaikaisin sopimuksin. Heille asetettiin selkeät tavoitteet ja he olivat viime kädessä vastuussa oman yksikkönsä toiminnasta –  ainoa irtisanomisperuste oli kyvyttömyys suoriutua tehtävistään.

Miksei näin toimita Suomessa? Koska politiikkaa tehdään politiikan vuoksi. Sen sijaan että poliitikkojen prioriteettina olisi asioiden kehittäminen, tuntuu se olevan oman vallan maksimointi. Ironian tiedostaen väitän, että ammattina politiikka tarjoaa kenelle tahansa lahjattomalle tyhjäkäyntieinarille mahdollisuuden päästä tekemään itsestään tärkeän ja roikkumaan vallankahvassa. En esimerkiksi välttämättä allekirjoita omaa valmiuttani toimia vaikkapa valtiovarain- tai liikenneministerinä, vaikka olenkin kauppakorkeakoulun kasvatteja ja varsin syvällä liikenteeseen liittyvissä asioissa. Toisaalta, kertoihan tarinan mukaan oraakkeli Aristoteleellekin tämän olevan kreikkalaisista viisain, sillä hän tiesi, ettei tiennyt mitään.

Toisaalta muodollinenkaan pätevyys ei aina takaa kelvollisuutta. Valtiovarainministeri ei omien sanojensa mukaan valehdellut, vaan antoi vääriä, omasta päästään keksimiä tietoja. Kehitysministeri pyysi anteeksi jäätyään kiinni pimeän työn teettämisestä. Kumpikaan ei näissä tilanteissa eronnut tehtävästään. Jälkimmäinen tosin erosi estettyään valtio-omisteisen yhtiön tekemän, Greenpeace-ympäristöjärjestöön kohdistuneen rikosilmoituksen. Hän toimii nykyään europarlamentaarikkona.

Meneekö tämä nyt ihan oikein, kysyy Liberaalipuolueen sitoutumaton eduskuntavaaliehdokas, jota voi äänestää Uudellamaalla numerolla 242.

One comment on “Ammattitaidottomien ja vastuuttomien ministerien maa
  1. Leena M sanoo:

    Hyvät oli argumentit kirjoituksessasi.

Vastaa käyttäjälle Leena M Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*